Kun rumasta ankanpoikasesta tuli joutsen

Valtaosalla meistä on kerrottavanaan tarina. Sellainen vähän synkempi ja rankempi. Mutta samalla sellainen, mikä on muokannut meistä juuri sellaisia kuin olemme nyt. Sellainen tarina, joka hioi meistä timantteja. Sellainen tarina on myös minulla ja siitä tarinasta olen kiitollinen. Sillä se tarina sai minussa aikaan elämänjanon, joka sitten vei minut ihan mennessään. Ihan 100 - 0. Ja nyt sitten nappaan teidät mun mukaan tähän virtaan.

Selailin pari päivää taakkepäin tämän vuoden kuvia ja havahduin siihen miten paljon kaikkea siistiä sitä onkaan tullut tehtyä. Mulla on usein vähintääkin 100 lasissa ja tykkäänkin siitä tyylistä elää elämää. Pelkälleen tänä vuonna on tullut juostua puolimaraton, reissattua Madeiralla, Tanskassa, Saksassa ja Islannissa, pyöräiltyä 155 km Hankoon, tullut otettua varmaan maailman siistein tatska, ajettua motskarikortti, saavutettua 10 leuanvedon tavote ja sitten niitä ihan parhaita arkisia juttuja kavereiden ja kaikenmaailman brunssien merkeissä.

Toki kaikki ei ole aina mennyt ihan niin kuin olisi toivonut ja kaikki päivät eivät näytä ihan yhtä siisteiltä. Tästä hyvänä esimerkkinä lääkiksen pääsykokeisiin luku, johon tuli työn ohella panostettua ihan helkkaristi, mutta ovet jäivät toistaiseksi vielä kiinni. Tykkään kuitenkin keskittyä enemmän positiivisiin asioihin, kuten keltaisella ihmisellä on tapana (Idiootit ympärilläni, Thomas Erikson). Ja juuri näihin ihaniin juttuihin haluan teidät napata mukaan, koska positiivisella saadaan aikaan positiivista.

Tässä blogissa pääset sisään yhden hyperaktiivisen naisen elämään, jossa urheilu, ihmissuhteet, ruoka, reissaaminen ja kaikenlainen extreme on ihan perus arkea.