Miksi Personal Trainer?
Kysymykseen on suhteellisen helppo vastata treenaamisen alkumetreillä. Mutta miksi käyttää PT:n palveluita kun tekniikka on hallussa? Tästä jutskaillaan tänään, mutta palataan ensin noihin alkumetreihin. Koska alkumetreistä me kaikki lähdetään.
Ennen treenamisen aloittamista sitä pyörittelee usein päässään kysymyksiä siitä että onko järkevää palkata PT:tä. Mitä jos ei innostukkaan treenaamisesta? Meneekö rahat ihan hukkaan? Kyllähän YouTubesta voisi itsekin opetella liikkeitä? Tai mennä kaverin kanssa salille oppimaan? Kahteen viimoseen kysymykseen voin vastata hyvillä mielen että tottakai! Kaiken voi oppia ihan itsekin. On kuitenkin hyvä tiedostaa se riski, että virheellisesti tehdyt liikkeet voivat pahimmassa tapauksessa hajottaa kroppaa. Sanoisin, että ittekseen treenaamista opettelevien on oltava ihan todella kiinnostuneita siitä mitä tekevät ja samalla mieleltään sen verta avoimia, että kykenevät ottamaan vastaan neuvoja milloin keneltäkin (tosin pitäisi oppia myös tunnistamaan millon ne neuvot on ihan oikeesti aiheellisia).
Kahteen ensimmäiseen kysymykseen en voi antaa täydellistä vastausta, koska en voi millään arvioida miten ihminen suhtautuu siihen ettei innostukkaan tai kokee sen että ei innostu ja on jo pulittanut itsensä kipeäksi PT:n palveluista. Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että mikään kokemus ei ole hukkaan heitettyä. Uskon, että kaikesta saa elämäänsä jotakin. Ehkäpä innostut myöhemmin ja sinulla on jo jotakin hajua treenaamisesta? Ehkä olet ylittänyt itsesi haastamalla itseäsi uusilla asioilla? Tai ehkäpä opit huomaamaan että jokin muu on enemmän sun juttu?
Alkumetreillä PT on siis ihan loistava juttu siihen että oppii liikeradat oikein, oppii käyttämään erilaisia laitteita tai painoja eri tavoin ja siihen että saa jonkinnäköisen treenisuunnitelman. Treenisuunnitelma/-ohjelma on ihan must myös niille ketkä eivät PT:lle lämpene. Se madaltaa ihan älyttömästi kynnystä lähteä salille kun ei tarvitse pistää energiaa siihen, että miettii joka kerta millaisen treenin tekisi. Sen kuin menee vaan ja tekee. Pakko jakaa vielä toinen hyvä vinkki treenimotivaation ylläpitoon: oman kehityksen seuraaminen esim. kuvien avulla - sitä tulee äkkiä sokeaksi itselleen!
No nyt. Puhutaan Personal Trainereiden puolesta myös pidempään jo salilla viihtyneiden näkökulmasta. Tähän väliin maininta että omalla PT:lläni eikä PT-serkullani tai muilla PT-kavereillani ole ollut tähän tekstiin minkäänlaista valtaa. Tai no siis tottakai sen verran, että yhessä treenaaminen on vaikuttanut positiivisesti fiiliksiin. Mutta siis asiaan. Salille eksyin ekan kerran koulun liikkatunteja lukuunottamatta about neljä vuotta sitten. Nykyinen PT on kulkenut matkassa reippaasti yli vuoden. Silloin ajatuksena oli, että ”jos nyt vähäksi aikaa”. Ja tossa se yhä on mun matkassa. Mutta miksi?
Ihan alussa halusin hirmusesti oppia leuanvedot, kasvattaa voimaa ja lihasta. Tekniikka ei ollut omalla kohdallani huonoimmasta päästä, kun niihin olin saanut jeesiä jo aiemmin, mutta selkeää suunnitelmaa ei ollut olemassa sille että saavuttaisin tavoitteeni. Niimpä mulle sitten väsättiin just mulle sopiva treeniohjelma. Alkuun treenailtiin kerta viikkoon ja katsottiin että saatiin ohjelma hyvin käyntiin. Tavoitteet ja sen mukana ohjelmat ovat muuttuneet aika-ajoittain ja näissä on tietenkin ollut super kätsää olla PT jeesinä. Kuitenkin itselle se tärkein syy miksi PT on ollut hyvä olla matkassa, on se mentaalinen puoli. Siinä se jaksaa samalla ruoskia eteenpäin, motivoida jatkamaan (toki motivaatio pitää löytyä syvältä itsestään), kuunnella elämän ylä- ja alamäkiä sekä löytämään itsestään sen todellisen taistelijan. About aina PT-treenien jälkeen on älytön moti päällä ja fiilis ihan super hyvä, lihaskipuja lukuunottamatta.
Ymmärrän paremmin kuin hyvin, että kaikilla ei ole mahdollisuutta PT:n käyttöön. Siinä tapauksessa imet vain kaikki vinkit ja tsempit ympäristöstäsi! Kuitenkin jos kyseessä on vain tilanne missä tuntuu pahalta maksaa kyseisestä huvista, niin pohdi esimerkiksi voisitko käydä salilla mikä maksaa vähemmän ja sijoittaa erotuksen PT:n palveluihin? Kyse on loppupeleissä siitä mihin haluaa sijoittaa. Ja omaan hyvinvointiin sijoittaminen ei ole yhtään paha juttu.
Huomenna olisi itsellä taas tiedossa PT-rääkki ja odotan kyllä ihan kybällä! Ensi viikolla yritän änkästä treenit vähän turhan tiuhaan, sillä loppuviikosta olisi tiedossa reissuhommia - ensi viikolla blogi pitääkin syysloman, eli palaillaan parin viikon päästä!
Ennen treenamisen aloittamista sitä pyörittelee usein päässään kysymyksiä siitä että onko järkevää palkata PT:tä. Mitä jos ei innostukkaan treenaamisesta? Meneekö rahat ihan hukkaan? Kyllähän YouTubesta voisi itsekin opetella liikkeitä? Tai mennä kaverin kanssa salille oppimaan? Kahteen viimoseen kysymykseen voin vastata hyvillä mielen että tottakai! Kaiken voi oppia ihan itsekin. On kuitenkin hyvä tiedostaa se riski, että virheellisesti tehdyt liikkeet voivat pahimmassa tapauksessa hajottaa kroppaa. Sanoisin, että ittekseen treenaamista opettelevien on oltava ihan todella kiinnostuneita siitä mitä tekevät ja samalla mieleltään sen verta avoimia, että kykenevät ottamaan vastaan neuvoja milloin keneltäkin (tosin pitäisi oppia myös tunnistamaan millon ne neuvot on ihan oikeesti aiheellisia).
Kahteen ensimmäiseen kysymykseen en voi antaa täydellistä vastausta, koska en voi millään arvioida miten ihminen suhtautuu siihen ettei innostukkaan tai kokee sen että ei innostu ja on jo pulittanut itsensä kipeäksi PT:n palveluista. Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että mikään kokemus ei ole hukkaan heitettyä. Uskon, että kaikesta saa elämäänsä jotakin. Ehkäpä innostut myöhemmin ja sinulla on jo jotakin hajua treenaamisesta? Ehkä olet ylittänyt itsesi haastamalla itseäsi uusilla asioilla? Tai ehkäpä opit huomaamaan että jokin muu on enemmän sun juttu?
Alkumetreillä PT on siis ihan loistava juttu siihen että oppii liikeradat oikein, oppii käyttämään erilaisia laitteita tai painoja eri tavoin ja siihen että saa jonkinnäköisen treenisuunnitelman. Treenisuunnitelma/-ohjelma on ihan must myös niille ketkä eivät PT:lle lämpene. Se madaltaa ihan älyttömästi kynnystä lähteä salille kun ei tarvitse pistää energiaa siihen, että miettii joka kerta millaisen treenin tekisi. Sen kuin menee vaan ja tekee. Pakko jakaa vielä toinen hyvä vinkki treenimotivaation ylläpitoon: oman kehityksen seuraaminen esim. kuvien avulla - sitä tulee äkkiä sokeaksi itselleen!
 |
Ihan alussa halusin hirmusesti oppia leuanvedot, kasvattaa voimaa ja lihasta. Tekniikka ei ollut omalla kohdallani huonoimmasta päästä, kun niihin olin saanut jeesiä jo aiemmin, mutta selkeää suunnitelmaa ei ollut olemassa sille että saavuttaisin tavoitteeni. Niimpä mulle sitten väsättiin just mulle sopiva treeniohjelma. Alkuun treenailtiin kerta viikkoon ja katsottiin että saatiin ohjelma hyvin käyntiin. Tavoitteet ja sen mukana ohjelmat ovat muuttuneet aika-ajoittain ja näissä on tietenkin ollut super kätsää olla PT jeesinä. Kuitenkin itselle se tärkein syy miksi PT on ollut hyvä olla matkassa, on se mentaalinen puoli. Siinä se jaksaa samalla ruoskia eteenpäin, motivoida jatkamaan (toki motivaatio pitää löytyä syvältä itsestään), kuunnella elämän ylä- ja alamäkiä sekä löytämään itsestään sen todellisen taistelijan. About aina PT-treenien jälkeen on älytön moti päällä ja fiilis ihan super hyvä, lihaskipuja lukuunottamatta.
Ymmärrän paremmin kuin hyvin, että kaikilla ei ole mahdollisuutta PT:n käyttöön. Siinä tapauksessa imet vain kaikki vinkit ja tsempit ympäristöstäsi! Kuitenkin jos kyseessä on vain tilanne missä tuntuu pahalta maksaa kyseisestä huvista, niin pohdi esimerkiksi voisitko käydä salilla mikä maksaa vähemmän ja sijoittaa erotuksen PT:n palveluihin? Kyse on loppupeleissä siitä mihin haluaa sijoittaa. Ja omaan hyvinvointiin sijoittaminen ei ole yhtään paha juttu.
Huomenna olisi itsellä taas tiedossa PT-rääkki ja odotan kyllä ihan kybällä! Ensi viikolla yritän änkästä treenit vähän turhan tiuhaan, sillä loppuviikosta olisi tiedossa reissuhommia - ensi viikolla blogi pitääkin syysloman, eli palaillaan parin viikon päästä!
Kommentit
Lähetä kommentti