Puhe valmistuneille

Tänä viikonloppuna olin sisareni valmistujaistilaisuudessa. Ja kuten kaikissa kyseisissä tilaisuuksissa, oli tässäkin tapahtumassa yhtenä ohjelmanumerona rehtorin puhe. Pitkä ja pikkuisen puuduttava sellainen. Sellainen peruspuhe tavallisine fraaseineen. Ymmärrän että rehtorit pitävät kyseisen puheen uransa aikana useita kertoja ja kaiken työtaakan keskellä on varmasti haastavaa keksiä vuosi toisensa perään uusia ja inspiroivia puheita. Kuitenkin tässä sivusta seuranneena olen huomannut että on olemassa sellainen tylsä ja ei niinkään faktaan perustuva käsitys siitä, että nyt teidän vastavalmistuneiden pitäisi tietää mihin jatkatte ja mitä haluatte loppuelämänne tehdä - lopullinen suunnitelma tulevaisuudelle. Näistä syistä johtuen haluan pitää teille tarvitsemanne puheen:

''Hyvät vastavalmistuneet, teiltä tullaan erityisesti lähiaikoina kysymään: ''Mitä seuraavaksi?''. Teitä on todennäköisesti ohjattu erityisesti opintojenne viimeisenä vuotena tekemään valintoja tulevien opintojenne tai työpaikanne suhteen, kehotettu panostamaan hyviin arvosanoihin ja ehkäpä hiukan peloteltu siitä, että nyt olisi aika tehdä valintoja, jotka vaikuttavat loppuelämänne urakehitykseen. Nyt olisi siis päätettävä koko loppuelämänne suunta.

Pääsin itse ylioppilaaksi kuusi vuotta sitten. Valmistuin keskiarvolla 7,5 ja kirjoitin neljä B:ta ja yhden A:n. Keskiverto todistus kehnolla kirjoitusmenestyksellä. Valmistuttuani minulla ei ollut hajuakaan mitä oikeasti haluaisin. Tiesin olevani kiinnostunut biologiasta. That's it. Kiinnostustani kuunnellessani päädyin pyrkimään farmasian, biologian, sekä biotekniikan insinööriopintoihin. Viimeiseen mainitsemaani pääsin muistaakseni varasijalle 16. Koska lukion päättötodistukeni ei ollut lähelläkään huippua, pyrin kaikkiin oppilaitoksiin pelkällä pääsykokeella - todistuksesta kun ei ropissut pisteitä. Varasuunnitelmana aloitin laborantin tutkinnon, mutta muutaman viikon kuluttua koulun aloittamisesta postiluukustani tupsahti kirje. Minut oli hyväksytty varasijalta suorittamaan insinöörin opintoja. 

Lopulta valmistuin insinööriksi vajaa neljän keskiarvolla, lopputyöni arvosanana neljä (arvosanat asteikolla 1-5). Tämän faktan haluaisin erityisesti suunnata koulutusuudistuksia tekeville henkilöille - lukion / ammattikoulun arvosanat eivät kerro koko totuutta henkilön motivaatiosta opiskella tulevaisuuden ammattiaan. Kuitenkin teille vastavalmistuneet haluan tällä osoittaa, että jokaisella teillä on mahdollisuus päästä elämässänne eteenpäin. Ja pienenä lisätietona viimeisimmistä arvosanoista - kukaan ei niitä työelämässä minulta ole kysynyt - tärkeintä tulevaisuuden opinnoissanne ei siis ole arvosanat, vaan ne taidot mitä haalitte, intohimoinen suhtautuminen mitä teette, sekä kyky yhteistyöhön ihmisten kanssa.

Viimeisenä haluan kertoa teille sen tärkeimmän faktan. Suunnitelmia voi muuttaa. Unelmia saa vaihtaa. Teillä on lupa kokeilla, epäonnistua ja yrittää uudelleen. Hienoa, jos sinulla on selkeä suunnitelma mitä kohti etenet - se vähentää henkistä rasitustasi ja todennöisesti saavutat haluamasi ''helpommin''. Mutta harva meistä tietää vielä vanhempanakaan mitä sitä isona haluaisi tehdä. Olen saanut huomata, että myös ne keski-iän ylittäneetkin aikuiset saattavat pohtia uusia uravalintoja. Nykymaailmassa työuran kesto on pitkä ja kyseiset ajatukset ovat ihan tavallisia - jopa suotavia. Pitkän ja menestyksekkään työuran ratkaisee intohimo. Tee sitä mihin koet paloa - palon kohde saa muuttua.''