Rakas ystävä

Ihan ekana haluan toivottaa teille kaikille hyvää ystävänpäivää - ihanaa että olette olleet tämän blogin ja sitä kautta mun  matkassa mukana. Olen erittäin kiitollinen jokaisesta lukijasta ja palautteesta mitä olen teiltä saanut. Tänään höpötellään ystävyydestä, sen syvyydestä, vaiheista ja merkityksestä. Siitä, että miksi toisten kanssa ystävystyy ja toisten kanssa jäädään hyvän päivän tutuiksi.

Olen ihan hurjan onnekas, sillä minulla on se ihan paras ystävä olemassa. Tämän lisäksi ympärilläni on muutamia läheisempiä ystäviä, paljon hyviä kavereita ja myös niitä arkipäivän tuttuja. Lohdutukseksi niille, keillä tilanne ei ole vastaava: aina ei ole ollut näin. Tämän alle 30 vuoden aikana muuttolaatikoita on nimittäin pakattu yli 10 kertaa, paikkakuntaa vaihdettu useaan otteeseen ja välissä asustettu jopa ulkomailla. Erityisesti lapsuudessa ja siinä teini-iän kieppeillä tapahtuneet muutot vaikuttivat väistämättä ystävyyssuhteisiin ja siihen ettei syvempiä sellaisia päässyt muodostumaan. Muuttamisella on ollut myös paljon positiivisia vaikutuksia - näistä ehkä joskus myöhemmin lisää. 

Syvempien ystävyyssuhteiden luominen aikuisiällä on kuitenkin mahdollista. Iso osa ystävistäni on löydetty edellisten opintojeni kautta, mutta tätäkään ei aina vaadita. Merkittävä osa läheisistä ystävistäni on nimittäin tullut matkaan mukaan harrastusten ja tapahtumien kautta. Yhteiset mielenkiinnon kohteet saattavat kertoa saman tyylisestä ajatusmaailmasta tai saman henkisyydestä, joka näin aikuisiällä on suhteellisen merkittävä tekijä kestävän ystävyyssuhteen luomiseen. Jos kaipailet ympärillesi hyviä ystäviä, niin rohkeasti mukaan kaikkeen mahdolliseen sinua kiinnostavaan toimintaan!

Ystävyyssuhteet ovat luonnollisesti kaikki ihan omanlaisiaan. Toiset viihtyvät porukassa, toiset mielummin kaksin, toisten kanssa käydään parilla, toisten kanssa on yhteisiä harrastuksia, joidenkin kanssa reissataan ja osan kanssa parannetaan maailmaa. Toisia nähdään harvemmin, toisia viikottain, toisten kanssa jaetaan lähestulkoon kaikki ja joidenkin kanssa kevyempi jutustelu riittää. Minkään ystävyyssuhteen ei siis tarvitse näyttää samalta. Tärkeää on että tyyli on molemmille sopiva ja luonnolliselta tuntuva. Vieläkin tärkeämpää ja kaikkia ihmissuhteita yhdistävä tekijä on luottamus. Kaikkein läheisimmissä ystävyyssuhteissa luottamus on kaikkein kovin. Luottamus siihen, että mitä ikinä onkaan sydämellä, voi sen jakaa tulematta tuomituksi. Luottamus siihen, että toiselle voi puhua suoraan ja olla juuri sillä fiiliksellä kun on. 

Niinkuin ihmissuhteissa yleensä, on ystävyydessäkin omat koukeronsa. Itselleni hyvä ystävyys kuitenkin tarkoittaa sitä, että ne koukerot voidaan puhua ja puida suoriksi vaikka sitten ajan kanssa. Lähtökohtana toki se ettei toista kohtaan ole käyttäytynyt älyttömän törkeästi ja loukkaavasti, mikä puolestaan ei kuulu omassa mielessäni hyvän ystävyyden määritelmään. Mutta kun ihmisiä ollaan ja elämässä tapahtuu, niin joskus saattaa mennä hermo, katketa pinna ja päästää suustaan jotakin kakkaa ulos. Tai sitten elämä on saattanut olla vähän kovakouraisempi ja läpi käytäviä asioita on sellainen liuta, että hetkeksi syrjään siirtyminen tapahtuu huomaamatta. Suhteellisen toimiva käytäntö on kertoa ystävälle missä mennään: ”Hei, olen ihan tosi stressaantunut ja kiireinen, jonka takia saatan vaikuttaa kireältä, enkä pysty olemaan niin paljon yhteydessä kuin haluaisin.” tai ”Hei, palaan sulle myöhemmin, vähän hektistä juuri nyt.”. 

Vikaksi haluan keskittyä siihen, että mitä se ystävyys oikein merkitsee ja miksi se on niin tärkeää. Meitä on moneen lähtöön, mutta itselläni esimerkiksi parisuhde ei ole koskaan korvannut ystävyyssuhdetta - seurustelin tai en, ystäville annan aina aikaa. Ystäviltä saa näkökulmia, maailmasta tulee usein hiukan parempi paikka, ajatuksia on mahdollista saada muualle ja moni kokemus on vähintäänkin tuplasti parempi. Ystävät vaan on kultaa. Hyvää ystävänpäivää ihanat!