Kuuntele. Kohtaa.

Henkilö A: ''Sä et ikinä kuuntele mitä mä sanon.'' 

Henkilö B: ''Justhan mä kuuntelin mitä sä sanoit ja mun mielestä asia ei oo niinkun sä sanoit.''

Kuulostaako jokseenkin tutulta keskustelulta? Mutta kumman vuoro on kuunnella ja kohdata ja kenet? Kirjoittaessani kyseistä lyhyttä dialogia ajattelin itsekin ensimmäisenä asettuvani henkilön A puolelle. Häntä ei selkeästi ole kuunneltu. Mutta aloittaessani kirjoittamaan henkilön B vuorosanoja jäin pohtimaan, että ilmeisesti hänelläkin on sanottavansa ja myös hän voisi kaivata kuuntelua ja kohtaamista. Näin lyhyestä dialogista on mahdotonta sanoa kumman vuoro olisi kyseisiä toimia toteuttaa. Oleellisinta on kuitenkin se, että molemmilla osapuolilla on siihen mahdollisuus ja näin tekemällä - Dalai Lamaa lainatakseni - kun puhut, toistat oppimaasi, mutta kun kuuntelet, voit oppia jotakin uutta. Parhaimmillaan keskusteluista voi oppia jotakin uutta - ei välttämättä aina asiasisällöllisesti, mutta mahdollisesti kanssakeskustelijastasi. 

Haluan ehdottomasti lähteä liikkeelle kysymyksestä ''Kenet pitää kohdata?''. Mielestäni aivan ensimmäiseksi kohtaa itsesi. Olit sitten puhuja tai kuuntelija, kohtaa itsesi. Puhujana ollessasi ja itsesi kohdatessasi, pääset syvemmälle omiin tarkoitusperiisi siitä miksi haluat sanoa jotakin. Kun olet näistä selvillä, myös ulospäin kommunikointisi on selkeämpää ja mahdollisuudet väärinymmärryksille vähäisemmät. Olet yhtälailla vastuussa sanomisistasi kuin kuulija ymmärtämisestään. Kuulijanana ollessasi ja itsesi kohdatessasi, kuulostele mikä on ensireaktiosi ja miksi. Heijastuuko reaktioosi aiemmat kokemuksesi? Tällaisessa tapauksessa saatat tehdä oletuksia toisen henkilön sanoman tarkoitusperästä. Kun molemmat osapuolet ovat kohdanneet itsensä, on aika kohdata toiset. Todellisuudessa nämä toimet tapahtuvat lähes yhtäaikaisesti, eikä eteneminen välttämättä ole jatkuvasti ihanan soljuvaa, mutta jokaisella on oikeus palata kuulostelemaan itseään ja tuntemuksiaan, sekä muistuttaa itseään toisen kohtaamisesta.

Ennen kuin menen toisen kohtaamiseen ja kuunteluun syvemmälle, niin huomautan pieniä tärkeitä seikkoja dialogista. Ensinnäkin, henkilön A syyttävä äänensävy ei erityisesti edesauta asian perille saamisessa - todennäköisesti vastareaktio on hyökkäävä. Henkilön A sanojen takana oleva tunnereaktio on varmasti aivan aito, mutta sanoittamistakin voi harjoitella. Yksi mahdollisuus olisi sanoittaa niitä tunteita: ''Musta tuntuu ettet ymmärrä mitä tarkoitan tällä mitä mä yritän sanoa ja se tuntuu ikävältä, pystyttäiskö keskustelemaan tästä enemmän?''. Henkilön B reaktio on, kuten mainitsin, varsin hyökkäävä. Henkilö B voisi mahdollisesti kertoa miten asian ymmärsi ja perustella kantaansa: ''Mä kuuntelin mitä sä sanoit ja musta se kuulosti tältä, korjaa jos ymmärsin väärin.'' Ja jos asia oli ymmärretty oikein niin hän voisi jatkaa: ''Mun mielestä asia on vähän eri tavalla, koska ....., mitä mieltä sä oot tästä?''. 

Yksi huomion arvoinen pointti tähän väliin on se, että joskus (tilanteesta riippuen) riittää pelkkä kuuntelu - kaikesta ei tarvitse tulla dialogia ja kaikkeen ei tarvitse löytyä ratkaisua. Tällaisen hetken huomaaminen vaatii toki kommunikointia ja opettelua, että milloin lähteä rakentamaan keskustelua ja milloin ''vain'' kuuntelu riittää.

Mutta tosiaan tämän postauksen ydin asiaan: toisen henkilön kohtaaminen ja kuuntelu. Tällä tarkoitan sitä, kuinka tärkeää onkaan kohdata henkilö juuri siinä hetkessä, ilman minkäänlaisia ennakkokäsityksiä ja oletuksia, kuunnella mitä toinen henkilö todellisuudessa sanoo ja tarkoittaa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö saisi kysyä tarkennuksia tai kertoa jos jokin toisen viestinnässä tuntuu ikävältä, mutta ihmismielelle on varsin tyypillistä verrata ja peilata menneitä ja koettuja. Jos tuntuu ettei kohtaaminen ole mahdollista, voi syynä olla esimerkiksi luottamuksen keskeneräisyys tai epävarmuus itseä kohtaan - kun luotat keskustelun toiseen osapuoleen, voit luottaa hänen sanoihinsa siinä hetkessä ja kun luotat itseesi, et välttämättä tulkitse asioita itsellesi huonoimman kautta. Asiat eivät todellakaan ole näin yksinkertaisia (tai siis asiat ovat, mutta käytännössä ei välttämättä), mutta on jo todella iso askel tutustua ja pohtia omia kommunikointitaitojaan - opetella ja tulla paremmaksi. Se riittää.