Aamusali vs. Iltasali
Varmasti aika moni pidempään mua seurannut muistaa kun vielä alle vuosi sitten taisin julistaa etten vaan yksinkertaisesti ole aamusali -tyyppiä. Asia ei sinänsä ole ihan täyskäännöstä tehnyt, mutta sen verran on kyllä myönnettävä että aamusaleiluun voi oppia. Itselleni helpointa on käydä urheilemassa heti töiden jälkeen seuraavista syistä:
- Päivän aikana syöty energiaa, niin että sitä riittää treeniinkin.
- Kun jatkaa treeniä kohti ilman levähdystä töistä, ei kerkiä miettimään ”huvittaisiko” mennä.
Tekosyinä aamusalin välttelylle olen käyttänyt puolestaan seuraavia:
- En kerkiä samaan riittävän pitkiä yöunia.
- Olo on ”pöhnäinen” kun lähtee suoraan sängystä salille.
- Voimatasot alempana - aamupala on ihan mahdoton ennen treeniä.
Tekosyistä muodostui ihan oikeita syitä satunnaisten aamutreenikokeiluiden myötä. Jälkeenpäin ajatellen aika merkittävää onkin juuri tuo satunnaisuus. Vähän sama kun käyn kerran puolessa vuodessa juoksemassa 6 km ja ihan yhtä kamalalta tuntuu joka kerta (tätä tapaa ei vielä ole tullut muutettua).
Aamusalista tuli asteen rutiinimpi parhaan ystäväni ja iltakiireiden myötä. Ensin piti olla joku raahaamassa tätä ruhoa salille aamutuimaan ja hiljalleen sitä pääsi puoliunessa itsekin treenin pariin. Tekosyiden kumoaminen ei ole ihan mahdotonta itselle ollut. Jos meinaan keretä aamulla salille ennen töitä, herätys on viimeistään 5.00. Viimeaikoina onkin ollut opeteltavaa yöunien venyttämisessä tavanomaisesta 5 tunnista melkein sinne 8 tuntiin. Unen tärkeydestä tulenkin teille lähiaikoina kirjoittelemaan! Mutta luonnollisesti normaalien unien jälkeen muidenkin tekosyiden vaikutus vähenee.
Aamupalaa harvemmin syön arkisin, lounas tulee eteen jo 11 maissa ja viiden aikaan syöminen ei toimi itselleni lainkaan. Kroppa tottui suhteellisen pian valtaosin aamupalattomaan päivän aloitukseen. Yleensä päivä alkaa litralla kylmää vettä ripauksella limeä ja suolaa. Kahvi kulkee termarissa mukana ja on ihan parasta treenin jälkeen. Riippuen päivistä, mukana saattaa kulkea omppu tai bansku, mutta esimerkiksi tänään join veteen sekoitetun proteiinijauheen treenin jälkeen. Suosittelen kaikkia kuuntelemaan omaa kroppaansa - itsekin kuulostelen parhaillaan onko tämä juuri minulle sopiva tapa.
Jotenkin ihmeen kummassa treenienkin taso on alkanut muistuttamaan iltatreenejä - pakkohan se on myöntää että kaipa se kroppa vain tottuu. Pääosin treenailen iltaisin, mutta kerta viikkoon aamutreenit sopivat omiin aikatauluihini hyvin. Kiva lisä on että salien ruuhka on minimissään aamuisin!
- Päivän aikana syöty energiaa, niin että sitä riittää treeniinkin.
- Kun jatkaa treeniä kohti ilman levähdystä töistä, ei kerkiä miettimään ”huvittaisiko” mennä.
Tekosyinä aamusalin välttelylle olen käyttänyt puolestaan seuraavia:
- En kerkiä samaan riittävän pitkiä yöunia.
- Olo on ”pöhnäinen” kun lähtee suoraan sängystä salille.
- Voimatasot alempana - aamupala on ihan mahdoton ennen treeniä.
Tekosyistä muodostui ihan oikeita syitä satunnaisten aamutreenikokeiluiden myötä. Jälkeenpäin ajatellen aika merkittävää onkin juuri tuo satunnaisuus. Vähän sama kun käyn kerran puolessa vuodessa juoksemassa 6 km ja ihan yhtä kamalalta tuntuu joka kerta (tätä tapaa ei vielä ole tullut muutettua).
Aamusalista tuli asteen rutiinimpi parhaan ystäväni ja iltakiireiden myötä. Ensin piti olla joku raahaamassa tätä ruhoa salille aamutuimaan ja hiljalleen sitä pääsi puoliunessa itsekin treenin pariin. Tekosyiden kumoaminen ei ole ihan mahdotonta itselle ollut. Jos meinaan keretä aamulla salille ennen töitä, herätys on viimeistään 5.00. Viimeaikoina onkin ollut opeteltavaa yöunien venyttämisessä tavanomaisesta 5 tunnista melkein sinne 8 tuntiin. Unen tärkeydestä tulenkin teille lähiaikoina kirjoittelemaan! Mutta luonnollisesti normaalien unien jälkeen muidenkin tekosyiden vaikutus vähenee.
Aamupalaa harvemmin syön arkisin, lounas tulee eteen jo 11 maissa ja viiden aikaan syöminen ei toimi itselleni lainkaan. Kroppa tottui suhteellisen pian valtaosin aamupalattomaan päivän aloitukseen. Yleensä päivä alkaa litralla kylmää vettä ripauksella limeä ja suolaa. Kahvi kulkee termarissa mukana ja on ihan parasta treenin jälkeen. Riippuen päivistä, mukana saattaa kulkea omppu tai bansku, mutta esimerkiksi tänään join veteen sekoitetun proteiinijauheen treenin jälkeen. Suosittelen kaikkia kuuntelemaan omaa kroppaansa - itsekin kuulostelen parhaillaan onko tämä juuri minulle sopiva tapa.
Jotenkin ihmeen kummassa treenienkin taso on alkanut muistuttamaan iltatreenejä - pakkohan se on myöntää että kaipa se kroppa vain tottuu. Pääosin treenailen iltaisin, mutta kerta viikkoon aamutreenit sopivat omiin aikatauluihini hyvin. Kiva lisä on että salien ruuhka on minimissään aamuisin!
Kommentit
Lähetä kommentti