I believe I can fly.

Joku juttu siinä vaan on että korkeat paikat viehättää. Ja adrenaliini. Ja sen taisi tietää myös mun vanhat luokkalaisetkin. Viime vuoden puolella nappasin itselleni insinöörinpaperit ja siitä saavutuksesta mulle oli hankittu lahjakortti. 4 minuutin tuulitunnelilento Sirius Sporttiin. Kevät oli hurjan täynnä velvollisuuksia ja kesäkin hujahti reissuissa ja ulkoaktiviteeteissa - lahjakortti odotteli tuossa työpöydän reunalla eiliseen asti. Näpyttelin sähköpostia Sirius Sportille muutama viikko takaperin, että onnistuiskohan tällain pikkasen pikasella aikataululla tulla lentelemään. Ja eilen sitä sitten oltiinkin jo matkalla kohti Pyhtäätä. 

Hommaan kannattaa varata about 1,5 tuntia - alkuun vedettiin turvallisuuskoulutus, jossa käytiin läpitte käsimerkkejä koskien hyvää lentelyasentoa ja infoa miten lento tullaan suorittamaan, sitten vedettiin kamppeet niskaan ja annettiin tuulen viedä. Ryhmässä oli vajaa kymmenen henkilöä ja jokainen pistettiin tuohon tuubiin vähintään kaksi kertaa - riippuen ostetusta lentoajasta. Tämä oli itseasiassa ihan hurjan hyvä ettei koko lentoa suoritettu ykkösellä, sillä tokalla kerralla jännitys oli jo hiukkasen vähäisempää ja muiden lentelyistäkin pystyi saada itselleen vinkkejä - toinen kerta sujukin sitten vähän näppärämmin kuin ensiyrittämä. 

Ekalla tuubiin astumisella harjoiteltiin säätämään lentoasentoa ohjaajan avustuksella ja pysyttiin siinä vajaa kahden metrin tuntumassa, tokalla kerralla päästiin ihan yläilmoihin asti ohjaajan kanssa. Hiukkasen haastavalta tuntui pitää itsensä rentona samalla kun tajuttoman kova tuuli yritti puskea raajoja joka suuntaan, mutta ylös päästiin ja lopulta ihan tyylilläkin.

Voin kyllä kuvitella, miten tuohon touhuun jää koukkuun! Katseltiin vikaksi ohjaajan lento ja olihan se nyt ihan eri luokkaa kuin oma - siellä se veteli pää alaspäin menemään. Nyt on tullut korkealle päästyä kiipeilemällä, vaeltamalla, liitovarjoilemalla ja tuulen mukana lentelemällä - omalla bucket listillä on ainakin vielä kuumailmapalloilu, laskuvarjo- ja benjihyppy. 

Pakko vinkata vielä ravintolasta, missä käytiin matkan varrella! Loviisassa noin vartin päässä Pyhtäältä löydettiin sellainen vegemesta kuin Bella. Tuli ehkä vedettyä kolmen ruokalajin edestä kaikkea ihanaa ja hinta pysytteli reippaasti alle 40 euron / nenä. Nam!