Mitä sä syöt?

Aina ja ikuisesti yksi eniten puhutuimmista aiheista niin sosiaalisessa mediassa, kuin työpaikan kahvipöydässä. Ruoka. Ja siitä puhutaankin sitten tänään. Itselleni ruoka on erityisesti reissatessa ihan super suuressa roolissa. On aina ihanaa päästä maistelemaan juuri kyseisen maan tarjoamia herkkuja. Arkielämässä ruoka merkitsee polttoaineen lisäksi sosiaalisia tilanteita ja myös mielen hyvinvointia (mm. opiskeluaikojen pastaruokavalion muuttuminen monipuolisemmaksi on vaikuttanut paljon).

Ennen kuin päästään itse aiheeseen, että mitä mä oikein syön, niin haluan muistuttaa teitä kaikkia siitä että ruoka ja syöminen on vain yksi osa sitä kuuluisaa kokonaisvaltaista hyvinvointia ja se mikä toimii toiselle, ei välttämättä toimi kaikille. Sellainen hyvä vinkki ihmisille, ketkä haluavat joko pudottaa painoa tai vuorostaan nostaa sitä, on seuraava: jos haluat pudottaa painoa - syö vähemmän kuin kulutat ja jos haluat nostaa painoa - syö enemmän kuin kulutat. Helposti omaan kulutukseen pääsee kiinni jos paino pysyy muutaman kilon säteellä samana, kirjaamalla ylös päivän aikana syödyt ruuat ja laskea ruokien energiasisällön esimerkiksi Sulamon avulla.

Omat arvoni mitä tulee ruokaan, ovat säännöllinen ruokarytmi (auttaa nälän tunnistamisessa) ja mahdollisimman puhdas & monipuolinen ruoka. Valitettavasti mitä laadukkaampaan ruokaan mennään, sitä arvokkaammaksi se käy. Tästä syystä oma ruokavalioni vaihtelee aikalailla eri satokausien mukaan.

No, mutta mitä mä oikeen syön?

Kana-kala-kasvis -ruokavaliolla olen ollut about siitä asti, kun mittariin tuli 15 vuotta. Muutama pätkä ja testi ja kokeilu on punaisen lihan kanssa ollut tässä reilu 10 vuoden aikana, mutta yhteistä säveltä ei olla löydetty, niin ollaan jatkettu erillään. Jostain ihmeen syystä mulla on ollut tapana kerran vuodessa maistaa jotakin punaista lihaa ja parilta viime vuodelta matkaan on tarttunut mustamakkara ja tartarpihvi. Nää on sellasia mistä on ollut joko himo hajun/muistikuvan takia tai sitten asioita mitä en ole koskaan maistanut - sillä listalla on vielä kebab ja kunnon pihvi. Mutta vaikka ruokahimolle on annettu valta, ei se maku usein sitten olekaan vastannut mielikuvaa ja paluu tähän noudattamaani ruokavalioon on ollut super helppoa. Syyt siihen miksi aikoinaan ryhdyin semivegetaristiksi olivat ilmastoa ja eläinten hyvinvointia parantavat vaikutukset. Kanan ja kalan olen pitänyt ruokavaliossani lähinnä oman ''laiskuuteni'' takia, sillä pelkällä kasvisruokavaliolla elävän pitää olla jo jonkin verran kiinnostunut etsimään tietoa siitä miten saada kaikkia tarvittavia ravintoaineita ruoastaan. Jos kuitenkin syöt punaista lihaa, niin ei huolta, en yritä aivopestä tekemään asiaan muutosta.

Rehellisyden nimissä, ruuanlaitto ei ole mun juttu. Tästä syystä kaikenmaailman gurmeepöperöt syön joko ravintolassa tai vanhempieni luona (gurmeeksi omalla kohdallani lasketaan siis ihan tavallinenkin ruoka). Mutta oma ruokavalioni koostuu pitkälti kanasta ja kasasta erilaisia kasviksia. Kana vaihtuu silloin tällöin kalaan tai esim. Quorniin ja omiin lempparikasviksiin kuuluvat parsakaali, vihreät pavut, porkkana, kurkku, tomaatti ja paprika. Usein lisäilen kidneypapuja tai kikherneitä ja sieniä joukkoon. Riisiä, perunaa (jos ja kun jaksaa keittää), hedelmiä, marjoja, maustamatonta rahkaa/jogurttia, riisikakkuja, kananmunia ja pähkinöitä kuluu aikalailla päivittäin. Oon ihan pastaihminen henkeen ja vereen, mutta harvemmin tulee itse laitettua (sen kylkeen kun pitäisi jaksaa tehdä jotakin muuta), joten tää on yksi niistä gourmeeruuista. Jonkin verran tulee tosiaan syötyä ulkona, keskimäärin pari kertaa kuussa ja silloin valkkaan pastaa, sushia tai nepalilaista - ne on sellasia omia ''heikkouksia''.




Perusruuan lisäksi myös herkut ja alkoholi kulkevat mukana. Alkoholi on itselleni yleensä osana jotakin juhlintaa, jota ei kesää lukuunottamatta tapahdu kovinkaan usein, mutta kyllä sitä joskus tulee käytyä parilla oluella tai muutamalla viinilasillisella viikon päätteeksi ystävien kanssa parantamassa maailmaa. Jos sokerilla voisi elää, niin en söisi muuta. Tästä syystä välttelen itse ostamasta herkkuja - en ymmärrä ihmisiä ketkä ostavat karkkipussin ja kykenevät syömään sieltä vain pari - hatunnosto! Mutta koska joskus se makeannälkä kuitenkin iskee ja lujaa niin banaanipannarit ovat yks ihan mun lemppareista (pistän reseptin alle) ja itsensähuijaamisjäätelöt, okei en ota kantaa sen enempää, mutta tarkoitan siis näitä kauppoihin tulleita proteiinijäätelöitä, kuten Lohilon ihan yyberihania kanelipullan ja keksin makuisia jädejä. Joskus tulee napattua matkaan Nutraminon koookoksen makuinen proteiinipatukka tai käytyä ystävien kanssa kahvilla ja raakakakulla.


Urheiluravinteita en juurikaan käytä. Kyllä niitä tuolta kaapista löytyy siltä varalta, että päivässä ei ole riittänyt tunteja kunnon ruuan syömiseen tai iskee yhtäkkinen himo smoothieen, johon sitä saa helposti änkästyä. Itselläni ei ole näistä vahvaa mielipidettä suuntaan tai toiseen, koska olen tutustunut aiheeseen liian vähän, mutta ihan sillä perusruualla pärjää kohtuullisen pitkälle. Lisäravinteista käytän Omega-3:sta, magnesiumsitraattia ja D3-vitamiinia.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Banaanipannarit:

- 1 kpl banaani
- 2 kpl kananmunia
- ripaus kanelia
- ripaus kardemummaa

- paistamiseen kookosöljyä

Blenderissä sekaisin ja pannulle pieniä pannarikasoja. Ihan parasta jäisten mustikoiden kanssa!
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Itse syön 4-5 kertaa päivässä, pyrin juomaan riittävästi vettä ja syön mahdollisimman värikkäästi pitäen proteiini- ja rasvatasot riittävinä, hiilareita unohtamatta. Tämä toimii itselläni ja voin kertoa että sitä piti hetken etsiskellä - elkää siis musertuko epätoivoon jos jokin ei toimi. Ja sitten kun löydätte sen mikä toimii, niin älkää unohtako nauttia elämästä - kun on hyvät raamit safkaamisella niin rentous ei tee asioista katastrofia.

Kommentit

Suositut tekstit