NFE 2018
Tässä sitä istuskelen bussissa nenä kohti Helsinkiä. Viikonlopun kunniaksi tuli herättyä tossa aamu viiden maissa - ysistä viiteen sain ajan kulumaan Lahdessa Nordic Fitness Expossa (NFE). Ikinä aiemmin ei ole vastaavia kisoja tullut tsekattua ja pakko myöntää että pienestä skeptisyydestä huolimatta päivä oli kyllä inspiroiva. Päälavalla keikkui SM-kisojen osallistujia bodybuildingistä, classic physiquesta & classic bodybuildingistä, sekä women’s physique, wellness fitness & body fitness kategorioista. Messut olivat kokonaisuutena ihan mukiin menevät, mutta niinkuin valtaosasta Suomessa järjestettävistä messuista jää aina jotakin kaipaamaan - yleensä niitä huipputarjouksia.
Skeptisyys kaipaa ehkä pienen esittelytuokion tähän väliin. Olen tässä hiukan aktiivisemman salitreeniurani aikana - erityisesti viime vuosina - törmännyt kyselyihin siitä miksen lähde lavoille ja myös hiukan ihmettelyä kun vastaan kysymykseen ”mitä varten treenaat/mitä tavoittelet?”, että ”itseäni varten” ja ”tavoitteet hiukan vaihtelevat”. Itseänsä varten tässä varmasti valtaosa treenaakin, joten se ei tietenkään poissulje kisaamista. Tavoitteeni puolestaan ovat hiukan eri levelillä. Saliurani alussa tavoittelin parempaa ryhtiä, edistyessä haaveet tasapainoisemmasta kehosta nousivat pintaan (olen aina ollut hiukan alaraajapainotteisempi) ja myöhemmin tavoitteeni ovat pyörineet voimatason kasvun ja erinäisten taitojen haalimisen ympärillä (leuanvedot, käsilläseisonta jne.). Kehon ulkomuoto on valehtelematta kyllä kulkenut aina mukana - onhan se kiva nähdä kovan työn tulosta.
Noh. Sitä on sitten vain ollut mielessä kysymys siitä että mitä siitä kisaamisesta oikein saa. En tarkoita tällä mitään materiaa, vaan sitä että mitä lisäarvoa se tuo elämääni - mitä sellaista se toisi että se tekisi elämästäni parempaa/rikkaampaa. Koska en ollut keksinyt tähän riittävän hyvää vastausta, kisalavat ovat olleet vain pieni tuulahdus mielessä. Tänään kuitenkin tuo maailma hiukan aukeni myös minulle. En vieläkään sano, että homma olisi imaissut mukaansa ja että nyt löysin sen syyn lähteä kisaamaan, mutta kyllähän tämä tämän päiväinen avarsi sitä miksi tohon hommaan lähdetään. Varmasti eri ihmisillä on eri syitä, mutta itse tein huomioita seuraavista jutskista:
1. Kovasta työstä saatu krediitti.
2. Itsensä haastaminen.
3. Samanhenkiset ihmiset.
Saas nähdä eksyykö sitä joskus noihin hommiin. Tärkeintä on kuitenkin tehdä sitä mihin on palava intohimo ja tällä hetkellä se pysyttelee vielä uusien taitojen haalimisessa - kisat kyllä kivasti antoivat taas lisämotia treeneihin ja tässä teillekin vielä vähän fiiliksiä lavalta:
Ihanaa alkavaa viikkoa!
Skeptisyys kaipaa ehkä pienen esittelytuokion tähän väliin. Olen tässä hiukan aktiivisemman salitreeniurani aikana - erityisesti viime vuosina - törmännyt kyselyihin siitä miksen lähde lavoille ja myös hiukan ihmettelyä kun vastaan kysymykseen ”mitä varten treenaat/mitä tavoittelet?”, että ”itseäni varten” ja ”tavoitteet hiukan vaihtelevat”. Itseänsä varten tässä varmasti valtaosa treenaakin, joten se ei tietenkään poissulje kisaamista. Tavoitteeni puolestaan ovat hiukan eri levelillä. Saliurani alussa tavoittelin parempaa ryhtiä, edistyessä haaveet tasapainoisemmasta kehosta nousivat pintaan (olen aina ollut hiukan alaraajapainotteisempi) ja myöhemmin tavoitteeni ovat pyörineet voimatason kasvun ja erinäisten taitojen haalimisen ympärillä (leuanvedot, käsilläseisonta jne.). Kehon ulkomuoto on valehtelematta kyllä kulkenut aina mukana - onhan se kiva nähdä kovan työn tulosta.
Noh. Sitä on sitten vain ollut mielessä kysymys siitä että mitä siitä kisaamisesta oikein saa. En tarkoita tällä mitään materiaa, vaan sitä että mitä lisäarvoa se tuo elämääni - mitä sellaista se toisi että se tekisi elämästäni parempaa/rikkaampaa. Koska en ollut keksinyt tähän riittävän hyvää vastausta, kisalavat ovat olleet vain pieni tuulahdus mielessä. Tänään kuitenkin tuo maailma hiukan aukeni myös minulle. En vieläkään sano, että homma olisi imaissut mukaansa ja että nyt löysin sen syyn lähteä kisaamaan, mutta kyllähän tämä tämän päiväinen avarsi sitä miksi tohon hommaan lähdetään. Varmasti eri ihmisillä on eri syitä, mutta itse tein huomioita seuraavista jutskista:
1. Kovasta työstä saatu krediitti.
2. Itsensä haastaminen.
3. Samanhenkiset ihmiset.
Saas nähdä eksyykö sitä joskus noihin hommiin. Tärkeintä on kuitenkin tehdä sitä mihin on palava intohimo ja tällä hetkellä se pysyttelee vielä uusien taitojen haalimisessa - kisat kyllä kivasti antoivat taas lisämotia treeneihin ja tässä teillekin vielä vähän fiiliksiä lavalta:
Ihanaa alkavaa viikkoa!
Kommentit
Lähetä kommentti