Kuinka kestää stressiä
Multa löytyy tuhat ja sata keinoa, miten vältellä stressiä. Vaikka sanotaankin että pieni stressi puskee eteenpäin, niin turha stressi on turhaa. Stressin välttely omalla kohdallani hoidetaan sillä viissiin, että elämä on järjestyksessä ja koko kropassa ja pääkopassa tuntuu pääsääntösesti tosi hyvältä elää. Silloin yllättävät tilanteet harvemmin aiheuttavat varsinaista stressiä. Mulla on sellanen supervoima kuin organisointitaidot ja askeleen edellä eläminen. Ne kulkee tossa sivussa aika huomaamatta - en siis tätänykyä mitenkään suunnittele elämää valtavasti eteenpäin, mutta jotenkin sitä osaa ajatella jossain takaraivossa erilaisia vaihtiksia tapahtumille - yleensä. No tämä yleensä ei toiminut tällä viikolla ja sain ihan tosi pitkästä aikaa elää stressaantuneessa kropassa.
Koska olin siinä teini-iän kiemuroiden aikaan maailmanluokan pahin stressaaja, on tullut opittua taitoja myös siinä stressissä elämiseen. Jotakin hyötyä siitäkin! Tosiaan kaaauan sitten joka ikinen pienikin yllättävä muutos elämässä sai mun kropan vapauttamaan joka ikisen pisaran stressihormoneja mitä vain löytyi. Suunnittelin aivan kaiken etukäteen ja kuten arvata saattaa - suunnitelmat voi muuttua joskus itsestä riippumattomista syistä. Katastrofi! No näistä ajoista on onneksi tultu pitkälle kaikilla elämän osa-alueilla. Nyt paljastan kyllä teille sen, että mikä ihme sitten sai tällä viikolla mussa aikaan tuon vanhan ja tutun tunteen.
Loma edessä ja tiedossa satoja kilsoja autossa kohti Pohjois-Norjaa. Sieltä tarkotus huitasta Jenkkeihin yhtään välipäivää pitämättä. Kaikki asiat siis hoidettava työn ja urheilun ohella - ei siis itselleni mitenkään tavatonta. Mutta sitten kun soppaa hämmentää useempi kokki, niin asioita sattuu. Vähän yllättävällä ja nopeallakin aikataululla. Sopan keittohommista tippui yksi kokki ja samalla matkailuvaunu. Pari päivää ennen lähtöä. Kaksi muuta kokkia vähän hataria kuskeja mitä tulee asuntovaunuun. Ja tietty telttailukamat hankkimatta. Samalla yritän suunnitella Jenkkeihin lähtöä, pyörittää arkea ja tehdä päätöksiä Norjan suhteen. Voin jo tässä vaiheessa paljastaa, että kaikki saatiin järkättyä ja tällä hetkellä istunkin autossa kohti ensimmäistä pysäkkiämme. Mutta miten sitä sitten pystyi elämään stressin läpi sekoamatta?
Itselleni toimii ihan parhaiten asioiden ulospäin purkaminen. Höpöttelin tilanteesta työkavereiden, ystävien, perheen ja tietty toisen kokin kanssa. Asiat eivät tunnu niin lyömättömiltä kun niitä ei pyörittele vain omassa päässään ja bonarina saa lisää näkökulmia sekä tsemppaavia kommentteja. Kyselin vinkkejä ja idiksiä vaihtoehdoista - avun pyytäminen on älyttömän tärkeä taito. Lopputuloksena hitusen rauhallisempi mieli, selkeytynyt suunnitelma ja retkeilykamoja lainassa monelta kaverilta. Urheilua en stressitilanteissakaan skippaa - ajatuksia saa hetkeksi pois tilanteesta ja kroppa välittää muutakin kuin stressihormoneja. Kolme vinkkiäni yhteenvedettynä:
1. Puhu.
2. Pyydä apua.
3. Tee jotakin mielihyvää aiheuttavaa.
Näillä eväillä ollaan nyt matkalla Norjaan, mukana pari koiraa ja kasa kamppeita. Tästä reissusta pääsette lukemaan lähitulevaisuudessa. Ihan superupeeta viikonloppua!
Koska olin siinä teini-iän kiemuroiden aikaan maailmanluokan pahin stressaaja, on tullut opittua taitoja myös siinä stressissä elämiseen. Jotakin hyötyä siitäkin! Tosiaan kaaauan sitten joka ikinen pienikin yllättävä muutos elämässä sai mun kropan vapauttamaan joka ikisen pisaran stressihormoneja mitä vain löytyi. Suunnittelin aivan kaiken etukäteen ja kuten arvata saattaa - suunnitelmat voi muuttua joskus itsestä riippumattomista syistä. Katastrofi! No näistä ajoista on onneksi tultu pitkälle kaikilla elämän osa-alueilla. Nyt paljastan kyllä teille sen, että mikä ihme sitten sai tällä viikolla mussa aikaan tuon vanhan ja tutun tunteen.
Loma edessä ja tiedossa satoja kilsoja autossa kohti Pohjois-Norjaa. Sieltä tarkotus huitasta Jenkkeihin yhtään välipäivää pitämättä. Kaikki asiat siis hoidettava työn ja urheilun ohella - ei siis itselleni mitenkään tavatonta. Mutta sitten kun soppaa hämmentää useempi kokki, niin asioita sattuu. Vähän yllättävällä ja nopeallakin aikataululla. Sopan keittohommista tippui yksi kokki ja samalla matkailuvaunu. Pari päivää ennen lähtöä. Kaksi muuta kokkia vähän hataria kuskeja mitä tulee asuntovaunuun. Ja tietty telttailukamat hankkimatta. Samalla yritän suunnitella Jenkkeihin lähtöä, pyörittää arkea ja tehdä päätöksiä Norjan suhteen. Voin jo tässä vaiheessa paljastaa, että kaikki saatiin järkättyä ja tällä hetkellä istunkin autossa kohti ensimmäistä pysäkkiämme. Mutta miten sitä sitten pystyi elämään stressin läpi sekoamatta?
Itselleni toimii ihan parhaiten asioiden ulospäin purkaminen. Höpöttelin tilanteesta työkavereiden, ystävien, perheen ja tietty toisen kokin kanssa. Asiat eivät tunnu niin lyömättömiltä kun niitä ei pyörittele vain omassa päässään ja bonarina saa lisää näkökulmia sekä tsemppaavia kommentteja. Kyselin vinkkejä ja idiksiä vaihtoehdoista - avun pyytäminen on älyttömän tärkeä taito. Lopputuloksena hitusen rauhallisempi mieli, selkeytynyt suunnitelma ja retkeilykamoja lainassa monelta kaverilta. Urheilua en stressitilanteissakaan skippaa - ajatuksia saa hetkeksi pois tilanteesta ja kroppa välittää muutakin kuin stressihormoneja. Kolme vinkkiäni yhteenvedettynä:
1. Puhu.
2. Pyydä apua.
3. Tee jotakin mielihyvää aiheuttavaa.
Näillä eväillä ollaan nyt matkalla Norjaan, mukana pari koiraa ja kasa kamppeita. Tästä reissusta pääsette lukemaan lähitulevaisuudessa. Ihan superupeeta viikonloppua!
Kommentit
Lähetä kommentti